Vinkkejä varhaiskasvatukseen

 
Vinkkejä varhaiskasvatuksen tueksi
 

Varhaiskasvatuksessa ja siihen kuuluvassa esiopetuksessa lukeminen nivoutuu usein luontevasti osaksi muuta toimintaa. Lapsille lukemista ei kannata jättää pelkästään päivälepohetkelle, vaan lastenkirjallisuutta, loruja, runoja ja kerrontaa voi hyödyntää kaikenlaisissa projekteissa ja melkein missä tahansa varhaiskasvatuspäivän tilanteessa.

Varhaiskasvatuksen lukuviikon vinkit on suunniteltu päiväkodeissa toimiville ryhmille, mutta niitä voi hyvin soveltaa myös perhepäivähoidossa tai avoimessa varhaiskasvatuksessa.

Kirjastoon!?
Kirjasto on luonteva osa varhaiskasvatuksen monipuolisia oppimisympäristöjä. Kirjastoilta voi esimerkiksi pyytää lukuvinkkejä tietyn ikäisille lapsille tai johonkin teemaan liittyen. Niiltä voi myös tiedustella satutuokioita tai tutustumiskäyntiä.

Tavallisesta kirjastokäynnistä tulee vielä parempi, kun jokainen lapsi saa itse lainata haluamansa kirjan päiväkotiin luettavaksi. Lapsilla voi kirjastopäivinä olla mukana omat reput kirjojen kuljettamista varten. Ensimmäisiä kertoja lainatessa on hyvä muistaa, että lainaamisen konsepti ei välttämättä ole lapsille tuttu, vaan sekoittuu helposti ostamiseen ja omistamiseen.

Päiväkodissa kirjaston kirjat huolehditaan niille erikseen varattuun paikkaan, johon ne palautetaan jokaisen lukukerran jälkeen. Niin päiväkodin omista kuin kirjastonkin kirjoista pidetään hyvää huolta.

Vinkkejä lukemiseen

Kirjavinkkaus
Tehdään näkyvälle paikalle seinälle puu, jonka ”lehtiin” kirjataan ryhmässä luetut kirjat. Puun lähelle voi varata toisenvärisiä tyhjiä lehtiä, joihin perheet voivat kirjata ja suositella lastenkirjoja toisilleen. Halutessaan lehteen voi kirjoittaa kirjan nimen lisäksi lyhyen kuvauksen. Kiireinen kokoaa vinkkiseinän vaikka post it-lapuista!

Isommat lapset arvioivat mielellään luettua esimerkiksi ”hymynaamoin”. Isolle paperille voi koota ruudukon arviointia varten. Myös lasten kommentteja ja oivalluksia luetusta kannattaa kirjata.

Lempikirjat
Jokainen lapsi saa tuoda vuorollaan oman lempikirjansa päiväkotiin. Lapsi saa esitellä kirjaansa muille ja se luetaan yhdessä. Jos mahdollista, kirja pidetään päiväkodissa jonkin aikaa, jotta siihen ehditään rauhassa tutustua. Jos kirjan tuominen kotoa ei onnistu, lempikirja voidaan valita kirjaston tai päiväkodin valikoimista. Jatkossa lelupäivän lisäksi voidaan järjestää kirjapäiviä.

Lapsen lempikirjan lisäksi voidaan tutkailla myös lapsen tärkeiden ihmisten lempilukemisia näiden lapsuudesta. Löytyykö jostain vielä äidin, isän, mummin tai vaikka kummin vanha lempikirja? Pyydetään kirjoja lainaksi, tutkitaan ja luetaan niitä yhdessä. Kenties jonkun kirjan omistaja pääsee paikan päälle lukemaan lapsille? Vanhoja suosikkikirjoja voi myös kirjastoreissulla yrittää etsiä kirjastosta.

Lukuhetki päivän päätteeksi
Lukuviikolla voi järjestää ryhmän tiloihin rauhallisia lukusoppia, joissa lapsi vanhempansa kanssa voi piipahtaa päiväkotipäivän päätteeksi. Lasten kanssa voidaan etukäteen valita esille mielenkiintoisia kirjoja luettaviksi.

 

Tehtäväehdotuksia eri ikäryhmille
(huom! Monet tehtävävinkeistä soveltuvat usealle eri ikäryhmälle.)

Tehtävävinkkejä alle 3-vuotiaille


Pienet lapset rakastavat toistoa ja tutut kirjat muodostuvat heille tärkeiksi. Yhteisiin lukuhetkiin sopivat esimerkiksi monen päiväkodin kirjahyllystä löytyvät kuvakirjaklassikot, kuten Pikku toukka paksulainen (Eric Carle).

Ryhmän tiloissa kirjat on hyvä sijoittaa lasten saataville. Samalla voi pienestä pitäen harjoitella kirjojen kaunista kohtelua. Kuitenkin erityisesti alle 3-vuotiaiden ryhmässä kirjojen kansista voi löytyä vaikka hampaanjälkiä innokkaiden ”lukijoiden” jäljiltä.

Pienten lasten lukuhetkillä voidaan viritellä monia aisteja. Pikkutoukan olemusta elävöitetään rullaamalla lapsista ”toukkia” kuin pullaa. Perhoset voivat nousta ”siivilleen” tanssimaan lukuhetken lomassa. Lukijan äänenpainoista tunnistaa jännät kohdat ja kuiskaus voi virittää kuuntelemaan. Pientäkin lasta kannattaa rohkaista vuorovaikutukseen lukutilanteessa huolimatta lapsen sanavarastosta.

Sylissä pienen on nautinnollista jakaa lukuhetki, mutta päiväkodissa harvoin koko ryhmä mahtuu syliin kerralla. Kutsuvan lukunurkkauksen voi rakentaa vaikka tyynyistä ja patjoista. Pieneltä lapselta ei tarvitse vaatia paikallaan istumista koko lukuhetken ajan.

Tutun kirjan hahmot voi tuoda kuvina tai aiheeseen sopivina, leikkiin soveltuvina esineinä oppimisympäristöön ja leikkiin. Erityisesti pienten lasten pedagogista toimintaa kuvaa kokonaisvaltaisuus. Niin leikki ja lukeminenkin sulautuvat yhteen: mitähän ruokaa pikkutoukka tänään tahtoisi maistaa? Kotileikkitarpeistosta varmasti saadaan kokattua myös toukan makuun sopivaa. Ja ehkä toukan ruokailuhetkeä säestää tuttu ruokaloru?

Tehtävävinkkejä 3-5 -vuotiaille


Luetaan kansansatuklassikoita, kuten Kolme pukkia, Kolme pientä porsasta ja Kultakutri. Voidaan valita joko yksi tai useampi satu. Satujen käsittelyyn on hyvä varata runsaasti aikaa ja työskennellä projektinomaisesti. Ryhmästä riippuen voidaan toimia joko yhtenä isona ryhmänä tai jakautua pienryhmiin. Pienryhmät voivat käsitellä joko samaa tai eri satuja keskenään.

1) Satu luetaan ja lukiessa herätellään keskustelua, pohditaan ja ihmetellään yhdessä. Sadun päätteeksi muistellaan yhdessä juonen kulku. Lapset piirtävät haluamansa hahmon tai ”kohtauksen” ja aikuinen kirjaa, mitä lapsi piirtämästään kertoo.

2) Toisella kerralla muistellaan yhdessä mitä sadussa tapahtui – opettaja ja lapset kertovat yhdessä. Apuna voidaan käyttää lasten piirtämiä kuvia. Askarrellaan sadussa esiintyvistä hahmoista pöytäteatterinuket (yksinkertaiset keppinuket esimerkiksi pahvista ja puutikuista tai muista saatavilla olevista materiaaleista). Leikitään ja ”esitetään” satu nukeilla. Opettajan kannattaa kokeilla kerrontaa ilman kirjaa, jolloin tarinasta tulee elävämpi.

Huom! Pöytäteatteriin voi kerätä ja askarrella lisää rekvisiittaa esimerkiksi luonnonmateriaaleja hyödyntäen. ”Lavasteet” voi koota pöydälle tai isolle pahville ja pitää ryhmätilassa esillä niin, että lapset voivat leikkiä niillä. Pöytäteatterin lisäksi tai sen sijasta voi kokeilla myös esimerkiksi varjoteatteria tai draamaleikkiä.

3) Mikäli projektissa on toimittu pienryhmissä, jokainen pienryhmä voi halutessaan esiintyä toisilleen.

4) Kaikkiin satuihin tutustutaan yllä kuvatuilla tavoilla tai vaihdellen esimerkiksi niin, että Kultakutri-sadusta tehdään pöytäteatteria, kolmesta porsaasta varjoteatteria jne. Kuhunkin satuun tutustumiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Jos saduista valitaan tutustuttavaksi vain yksi, kohtaa viisi ei voi toteuttaa.

5) Sadut sekaisin! Kun kaikki sadut ovat tarpeeksi tuttuja, voidaan niistä keksiä hassunkurinen versio, jossa sadut ja henkilöhahmot ovat sekoittuneet: sillan alla onkin peikon sijasta Kultakutri ja susi on lukkiutunut taloon pakoon puhkuvaa porsasta…

Opettaja kannattelee kerrontaa ja kirjaa oivalluksia ylös. Keksitään tarinalle alku, keskikohta ja loppu. Kertomista helpottaa, jos satujen hahmot ovat esimerkiksi kuvina esillä. Kaikkien hahmojen ei tarvitse esiintyä tarinassa. Valmis tarina luetaan ja siihen voidaan tehdä vielä korjauksia yhdessä. Tarinaa voidaan leikkiä ja ”esittää” esimerkiksi aiemmin askarreltuja keppinukkeja hyödyntämällä tai draamaleikkinä. Tarinasta voidaan myös tehdä lasten kuvittama kirja. Huom! Draamaleikki voi toimia hyvin esimerkiksi metsässä.

Peikon tarina

1) Opettaja tuo ryhmään hahmon, esimerkiksi ”peikon”, joka on pukkisadussa uhkaillut pukkeja sillan alta. Hahmo voi olla muukin, esimerkiksi pikkukarhu Kultakutrista. Pienehkö pehmolelu, käsinukke tai muu lapsen käteen sopiva, ”kulutusta kestävä” hahmo sopii hyvin tähän tarkoitukseen.

2) Peikko ei oikeasti olekaan kovin pelottava, vaan se haluaisi kovasti olla muiden touhuissa mukana. Se ei vaan vielä tiedä, miten muiden kanssa ollaan. Onneksi lapsilla on näitä taitoja, joita peikolle opettaa!

3) Aluksi peikko voi olla muutaman päivän ryhmän kaikissa touhuissa mukana ja lähteä sitten kyläilemään lasten koteihin. Peikolla on reissuvihko mukana, johon kukin lapsi saa kertoa (ja vanhempi kirjata) mitä peikon kanssa on kotona koettu. Kuviakin voi ottaa. Huom! Aloitusta voi helpottaa se, että peikko kyläilee ensimmäiseksi opettajan kotona.

4) Jokaisen vierailun päätteeksi peikon kuulumiset luetaan yhdessä. Jokaisen perheen arki on aina omanlaistaan ja yleensä kiinnostaa lapsia. Tarinoista ja mahdollisista kuvista muodostuu lopuksi kirja, joka kertoo paitsi jokaisesta lapsesta, myös peikosta. Oletettavasti peikolle on kyläreissuilta karttunut monenlaisia kokemuksia ja varmasti niitä kaveritaitojakin.

Tehtävävinkkejä esiopetukseen


Lapsille lukiessa on hedelmällistä luoda keskusteleva ilmapiiri, jossa tarinassa esiintyviä sanoja tai tapahtumia voi ihmetellä yhdessä ääneen. Pitkäkestoista satua lukiessa jokaisen lukukerran aluksi kannattaa muistella, mitä viimeksi tapahtui. Yhdessä voi myös kokeilla ”ennustaa” tulevia tapahtumia. Esiopetusikäisiä lapsia usein kiinnostaa sanoilla leikittely ja he alkavat olla nokkelia kielenkäyttäjiä.

Lukuviikolla eskarilaisten kanssa voi sukeltaa runojen maailmaan:

1) Tutustutaan ryhmässä erilaisiin runoihin ja runokirjoihin (esim. Sanna Mander: Avain hukassa; Vesa Löhönen & Jukka Laukkanen: Ajan hukkaa, sanoi susikuski). Lempirunoista voi halutessa tehdä runokortit lasten omalla kuvituksella.

2) Kerätään metsäretkeltä kämmenelle mahtuvia, melko sileitä kiviä viemisiksi eskariin. Kivet pestään ja kuivataan ja niihin kirjoitetaan kestävällä tussilla (esim. musta permanent-tussi) sanoja, joista muodostuu runo. Aloittaa voi vaikka kirjoittamalla runokiviin suosikkirunon runokirjasta: yhteen kiveen kirjoitetaan yksi sana.  Loppuihin kiviin keksitään sanoja oman mielen mukaan ja kokeillaan, minkälaisia runoja niistä saadaan aikaan. Kivet jätetään lasten saataville paikkaan, jossa niillä kirjoitettu runo on mahdollista hetken säilyttää (esim. tätä varten varattu pöytä). Valmistuneita runoja voidaan kirjata paperille ylös.

3) Kuka on kirjan takana? Kirjalla on kirjoittaja ja monesti myös kuvittaja. Tutustutaan henkilöihin ”kirjan takana” ja kirjaan esineenä: miltä kirjan kirjoittaja näyttää, kuinka vanha hän on nyt, entä kirjan kirjoittaessaan? Mitä kirjan kansissa lukee? Miksi sivuilla on numerot?

Kirjastossa voi jatkaa ”salapoliisityötä” esimerkiksi tutkimalla, miten haluamansa kirjan voi löytää hyllystä.

Jos lapsia sadutetaan, heidän kertomistaan ja opettajan kirjaamista tarinoista voi koota omia kirjoja asianmukaisine kansiteksteineen.

Mun tarina esiopetuksessa:

Tehdään ”runo minusta”. Aluksi jokainen miettii omassa rauhassaan:

1) nimensä

2) lempivärinsä

3) lempipuuhansa tai harrastuksensa

4) lempieläimensä

5) vanhemmilta pyydetään lasta kuvaava adjektiivi

Opettaja kirjaa sanat ylös. Vanhemmilta pyydetään kotitehtävänä yksi lasta kuvaava sana. Opettaja tekee runolle valmiin rakenteen, johon kohdat 1-5 täydennetään.
Esimerkiksi:
Minä olen (1: nimi), (2: väri) (5) eskarilainen. (3: puuha, esim. ”jalkapalloileva”) (4: eläin), kohta koululainen.

Sanoja saa taivuttaa ja rakenteen luomisessakin vain mielikuvitus on rajana. Valmis runo kirjataan (halutessaan lapsi voi kirjoittaa itse täydennettävät kohdat) ja jokainen kuvittaa oman runonsa.
Kun runot ovat valmiit, arvuutellaan, tunnistetaanko lapset runoista. Valmiit runotaulut asetetaan esille.

Varhaiskasvatuksen sisällöt on laatinut lastentarhanopettaja ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Evamaria Silvennoinen.
Lisää tietoa varhaislukemisesta ja kirjavinkkejä Lue lapselle -sivustolta