Kun lapselle on luettu pienestä pitäen, leikki-iässä hänen kirjamieltymyksensä voivat olla jo hyvinkin monipuolisia. Aikuisen tehtävänä on tarjota aina kulloiseenkin kehitysvaiheeseen sopivaa ja lapsen taitoja ja kiinnostusta myös vähän haastavaa luettavaa.

Katselukirjojen jälkeen lapsi kiinnostuu enemmän tekstiä sisältävistä tarinallisista kuvakirjoista, saduista ja tarinoista.

Lapsen kuulemista tarinoista avautuu portti mielikuvitukseen. Lastenkirja antaakin lapselle aina inspiraatiota myös omaan luovaan leikkiin.

Toiminnallisten leikkilorujen lisäksi lapsi kuuntelee mielellään perinteisiä lastenrunoja eri aiheista (esim. tunteet, vuodenajat, juhlapyhät, luonto, arjen ihmeet). Toisinaan lapsi voi jo hyvin varhain kiinnostua tietokirjoista, joita julkaistaan nykyisin paljon alle kouluikäistenkin tarpeisiin.

Vähitellen lapsi tulee tietoisemmaksi kielen erilaisista mahdollisuuksista. Kolme–neljävuotias keksii uudissanoja ja käyttää kieltä luovasti ja jopa anarkistisesti.

Aikuinen tukee lapsen kielellistä kehitystä osoittamalla ilonsa ja ylpeytensä lapsen kielileikistä. Lasta voi kannustaa keksimään aivan omiakin riimejä ja tarinoita.

Lukuhetket yhden lapsen kanssa voivat olla melko rauhallisia, kun aikuinen pystyy nopeasti reagoimaan lasta kiinnostaviin tarinan tai kuvituksen yksityiskohtiin. Luetun tarinan tapahtumat voivat jäädä askarruttamaan lasta hyvinkin pitkäksi aikaa.

Monilapsisessa perheessä haasteet kasvavat, kun jokaisella lapsella on erilainen keskittymiskyky sekä omat tarpeensa ja lempikirjansa.  Kirjan lukemisen jälkeiselle keskustelulle ja tarinan työstämselle on joka tapauksessa hyvä jättää aina riittävästi tilaa ja aikaa.

Isommat sisarukset voivat kuunnella mielellään taaperoikäiselle sisarukselle luettavaa katselukirjaa. Heitä voi myös kannustaa  ”lukemaan ulkomuistista” kirjaa pikkusisaruksille. Leikki-ikäistä lasta voi totuttaa välillä viihtymään yksinäänkin kirjojen parissa niitä selaillen ja mieluisia aukeamia tarkkaillen.

Kuvakirjojen avulla lasta voi valmistaa tulossa oleviin isoihin elämänmuutoksiin, esimerkiksi piakkoin syntyvään pikkusisarukseen,  lukemalla aiheesta tehtyjä lastenkirjoja.  Vauvan imetyshetkinä voidaan lukea yhdessä kuvakirjaa, ja isompi sisarus saa näin luontevasti kaipaamansa yhteisen hetken äidin kanssa.

Uusia taitoja oppiva lapsi peilaa mielellään tunteitaan lastenkirjojen eläin- tai lapsisankareihin.  Kuvakirjoista löytyy ”vertaistukea”, kun pitäisi luopua tutista, oppia käymään potalla tai siirtyä kotihoidosta päivähoitoon.

Kuvakirjat auttavat myös lasta, jonka turvallisuuden tunne on järkkynyt  ison menetyksen vuoksi(esim. läheisen kuolema, vanhempien avioero, vakava sairastuminen). Tällaisessa tilanteessa lapselle on huojentavaa havaita, että hän ei ole kokemuksensa kanssa aivan yksin.

Kuvakirjat, sadut ja tarinat opettavat leikki-ikäiselle lapselle sosiaalisen elämän perusasioita. Lapselle luetut kirjat harjaannuttavat hänen vuorovaikutustaitojaan. Kirjan tapahtumiin samastuva lapsi myötäelää kirjan sankarin tunteita sekä oppii erilaisia keinoja säädellä ja kanavoida tunteita rakentavalla tavalla omassa arjessaan.

Lastenkirjallisuus on aina käyttökirjallisuutta. Yksittäiset kirjat täyttävät usein jotain tiettyä tarvetta lapsen elämässä ja siksi lapsi haluaa palata niihin yhä uudelleen. Kirjat tuovat helpotusta ohimeneviin arjen vastuksiin ja tukevat lapsen kasvua. Kun tietty asia tai kehitysvaihe on käsitelty loppuun, onkin jo aika siirtyä toisenlaiseen kirjallisuuteen.

Leikki-ikäisen lapsen arki voi olla jo hyvinkin vauhdikasta ja aikataulutettua. Yhteiset lukuhetket päivän mittaan vanhempien tai muiden läheisten aikuisten kanssa rauhoittavat lasta ja vahvistavat hänen turvallisuudentunnettaan.