Kaikki lapset eivät ole yhtä tottuneita kirjan käyttäjiä kuin aiemmat sukupolvet. Älylaitteiden interaktiivisuuteen tottuneet lapset voivat jopa hämmentyä kuvakirjan ”liikkumattoman kuvan” äärellä. Lasta, jolle ei ole kotona luettu säännöllisesti, täytyy aluksi tutustuttaa kirjan monipuolisiin ominaisuuksiin ja jopa sen käsittelyyn: tarina etenee vasemmalta oikealle sivua kääntämällä. Kuvitus on olennainen osa tarinaa ja antaa vihjeitä tapahtumista ja tunnelmista.

Kuvakirja edellyttää eräänlaista jaetun tarkkaavaisuuden taitoa eli huomion kohdistamista kahteen asiaan samanaikaisesti: ääneen luettuun tarinaan ja kuvitukseen. Tämän lisäksi vaaditaan sekä kieleen että kuvaan liittyvää päättelykykyä tehdä tulkintoja myös sellaisista asioista, joita ei aina ilmaista tekstissä ja tarinassa suoraan.

Totuta lasta lukemiseen askel askeleelta

Lasta kannattaa totuttaa säännöllisiin lukuhetkiin vähitellen: aluksi lukuhetket voivat olla kestoltaan lyhyitä ja ääneen luettava kirjakin voi olla suppea katselukirja, joka kertoo pienen, loogisesti etenevän tarinan. Kirjan kuvitus on selkeä ja tukee tarinaa.  Näin lapsi saa konkreettisen käsityksen paitsi kirjasta esineenä, myös kirjan ja ääneen lukemisen perusideasta.

Lapsen tarkkaavaisuuden ja keskittymisen kehittyessä kannattaa edelleen suosia kirjoja, joissa on selkeä juoni. Esimerkiksi siirtymät aikamuodosta toiseen, sadun ja toden tulkinnanvaraisuus tai lapsen omasta elinpiiristä ja arjesta kaukana olevat miljööt ja aihepiirit voivat hämmentää lasta. Omakohtaiset kokemukset kirjan aihepiireistä edistävät aina samastumista, ja tuttuja asioita voidaan tuoda esille myös kirjan lukemisen aikana lapsen kanssa keskustellen. Kirjan sankariin samastuminen ja itselle tuttujen tunnekokemusten tunnistaminen ankkuroi lapsen keskittymään paremmin kirjan kuuntelemiseen.

Kirjan kuvitukseen on hyvä kiinnittää huomiota ja valita enimmäkseen kirjoja, joissa kuvitus on valkoista tai muutoin rauhallista taustaa vasten, jotta lapsen on helpompi ääneen lukua kuunnellessaan hahmottaa kuvituksen antama tuki tarinan tulkinnalle.

Jos lukeminen ja kirjat ovat lapselle entuudestaan vieraita, voi yrittää valita luettavaksi kirjoja lapsen erityisistä mielenkiinnon kohteista.

Lastenkirjojen avulla voi luontevasti verrytellä lapsen kerrontaitoja, lisätä sanavarastoa ja tarjota ainutkertaisia elämyksiä. Rauhalliset lukuhetket ovat myös otollisia tilanteita sanoittaa lapselle hänen keskittymiseensä sekä sosiaalisiin ja verbaalisiin taitoihinsa liittyvää edistymistä. Kun lapsi saa kirjan äärellä aikuiselta kiittävää palautetta, hän oppii iloitsemaan uusien taitojensa karttumisesta.

Sujuvampia lukuhetkiä

Lapsi hyötyy sekä kotona että varhaiskasvatuksessa kahdenkeskisistä lukuhetkistä, joissa hän saa ääneen lukevalta aikuiselta kaiken huomion. Lukupaikaksi kannattaa valita tila, jossa on mahdollisimman vähän ärsykkeitä. Erityisen tärkeää tämä on lapselle, jolla on auditiivista tai visuaalista yliherkkyyttä.

Lasta on hyvä kannustaa rauhoittumaan kirjan äärellä välillä myös yksinään.

Lapsen levottomuus lukuhetkissä voi joskus olla merkki siitä, että hän on yksinkertaisesti hämmentynyt itselleen vieraan asian äärellä. Lukuhetkien toistaminen ja kirjan pitäminen kiinteänä osana lapsen arkea lisäävät tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta.

Lapsi voi myös viestiä pitkästymisestään, jos kirjan aihepiiri tai kerrontatyyli ei kiinnosta häntä.  Lapset ovat yksilöitä kirjallisen makunsa suhteen jo pienestä pitäen, ja aikuiselta vaaditaan kärsivällisyyttä ja vaivannäköä etsiä lapselle mieluista luettavaa.

Jos lapsi on luonteeltaan vilkas ja puhelias tai hänen on muutoin vaikea odottaa puheenvuoroa, lukuhetkien säännöistä on tärkeää sopia etukäteen: saako lapsi kommentoida kirjaa kesken aikuisen ääneen luvun vai keskustellaanko kirjan herättämistä ajatuksista vasta, kun kirja on luettu kokonaan.

Aikuinen voi testata tarinan ja sen yksityiskohtien ymmärtämistä esittämällä tarinan pohjalta lapselle kysymyksiä. Tällainen vuorovaikutteinen eli keskusteleva kirjan lukeminen auttaa kirjoihin ja ääneen lukuun tottumatonta lasta hahmottamaan paremmin tarinan rakennetta. Vähitellen taitojen karttuessa hän oppii jo ennakoimaan tarinan seuraavaa käännettä.

Vinkkejä varhaiskasvatukseen

Myös varhaiskasvatuksen pedagogiset lastenkirjan ääneenlukuhetket rakentuvat aikuisen ja pienen lapsiryhmän kiinteän vuorovaikutuksen varaan: mitä kuvakirjan aukeamalla tapahtuu, mitä tuoksuja, ääniä sieltä voi aistia, miltä keskushenkilöstä mahtaa tuntua?

Vilkkaan lapsen keskittymistä voi kokeilla helpottaa vaikkapa pienellä palalla muovailuvahaa, jota lapsi voi puristella ja muotoilla ääneen lukemisen ajan. Lepohetken ääneenlukutilanteessa vilkas lapsi voi rauhoittua painopeiton alla. Jos lapsi pitää piirtämisestä, hän voi piirtää kirjan tapahtumia paperille samaan aikaan kun hän kuuntelee aikuisen ääneen lukua.

On ensiarvoisen tärkeää, että lapsen vanhemmat osallistetaan päiväkodin kirjallisuuskasvatukseen, eli kerrotaan heille lapsen edistymisestä, keskittymiskyvyn lisääntymisestä ja kiinnostuksesta vaikkapa tietyntyyppisiin kirjoihin. Vanhempia on myös hyvä kannustaa lainaamaan lapsen lempikirjoja kirjastosta ja lukemaan niitä yhdessä kotona. Lapsen lisääntynyt kiinnostus kirjoja ja ääneen lukemista kohtaan tulisi olla kaikkien aikuisten yhteinen ilon ja ylpeyden aihe!

Keskittymisvaikeuksien mahdollisia syitä

Jos lapsen keskittymisvaikeudet kirjan äärellä näyttävät jatkuvan, kannattaa tarkistaa, ettei taustalla ole puheen ja kielen kehityksen viivästymä tai häiriö, joka voi lievänäkin haitata merkittävästi lapsen arjen erilaisia toimintoja.

Joskus keskittymiseen liittyvät hankaluudet voivat johtua ohimenevästä tai pitkäkestoisemmasta haastavasta tilanteesta lapsen kotona.  Perheen toimeentuloon liittyvät huolet, vanhemman vakava sairastuminen tai avioeron uhka voivat näkyä perheenjäsenten keskinäisen kanssakäymisen vähentymisenä, joka heijastuu lapsen arkiseen käyttäytymiseen ja keskittymiseen.

Kehityksellinen kielihäiriö voi ilmetä lapsen heikkona sanavarastona, nimeämisvaikeutena ja ongelmina sanojen taivuttamisessa. Lapsi voi käyttää hyvin yksinkertaisia lauserakenteita ja hänen voi olla vaikea ymmärtää kielellisiä käsitteitä ja kieliopillisia rakenteita. Kieleen liittyvät haasteet voivat konkretisoitua sosiaalisissa tilanteissa, kun lapsen on vaikea tehdä itseään ymmärrettäväksi muille lapsille ja aikuisille. Lapsen haasteet ymmärtää kielikuvia, ironiaa ja huumoria voivat myös olla merkkinä kehityksellistä kielihäiriöistä.

Monet neurokehitykselliset häiriöt (= autismikirjon häiriö, aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, oppimisvaikeudet, kehitysvamma) voivat aiheuttaa kehityksellistä kielihäiriötä. Lapsella voi olla laaja-alaisia toimintakykyyn ja vuorovaikutukseen vaikuttavia kielen ymmärtämisen, tuoton tai käytön ongelmia. Ne vaativat aina lääketieteellistä diagnoosia ja moniammatillista tukea, johon voivat osallistua puheterapeutti, psykologi, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja ja fysioterapeutti.

Kirjoja lukukynnyksen madaltamiseen

Monissa saduissa ja tarinoissa käytetään vivahteikasta kieltä, jossa on nykylapselle tuntemattomia kielikuvia ja arkikielestä poikkeavia sanoja tai ilmaisuja. Yleensä tällaisen kuvaannollisen kielen ymmärtäminen eli monipuolinen taju kielen monista ilmaisumahdollisuuksista kehittyy leikki- ja kouluiässä. Kun lapselle luetaan päivittäin paljon erilaista lastenkirjallisuutta, hänen käsityksensä kielen monista käyttömahdollisuuksista ja vivahteista karttuu kuin huomaamatta. Vaikka lapsi ei välttämättä tunnistakaan kaikkia sanoja ja niiden merkitystä, hän pystyy silti päättelemään asiayhteydestä niiden merkityksen.

Hiljaiset eli sanattomat kirjat voivat hyödyttää lapsia, joiden on vaikea keskittyä tekstin kuuntelemiseen ja joilla on hahmotukseen liittyviä haasteita. Sanaton kirja sopii hyvin myös rentoutumiseen ja palautumiseen kaikille lapsille sellaisessa tilanteessa, jossa pelkästään sanojen varassa etenevä tarina tuntuu syystä tai toisesta liian raskaalta. Kun lasta pyydetään kertomaan omin sanoin sanattoman kirjan tarina, aikuinen voi samalla tarkkailla lapsen kerrontataitojen kehitystä, kokonaisuuksien hahmotuskykyä ja sanavaraston kasvamista.

Vilkkaan lapsen kanssa voi kokeilla myös ääninappitoimintoja sisältäviä kirjoja tai kirjoja, joissa on avattavia ja suljettavia luukkuja. Tällaiset kirjat antavat lapselle tavallisesta kirjasta poikkeavien erityisten toimintamekanismien takia luvan hypistellä, näprätä ja kosketella kirjaa aikuisen ääneen luvun ajan.

Kirjoittaja: Päivi Heikkilä-Halttunen, FT, dosentti, Tampereen yliopisto