Kaksi kieltä – kaksinkertaiset mahdollisuudet

Näin lapsen kieli kehittyy kaksikielisessä perheessä. Maria Fremerin artikkeli antaa yleiskuvan lapsen kielen kehittymisestä.

Artikkeli on käännetty Maria Fremerin ruotsinkielisestä artikkelista (på svenska).

Kaksi kieltä arjessa on etu – mutta joskus myös haaste. Tämä yleiskatsaus kertoo, miten lapsen kieli kehittyy ensimmäisistä äänteistä kokonaisiin lauseisiin ja miten vahvaa kaksikielisyyttä voidaan tukea alusta alkaen.

Kielenkehitys vuosi vuodelta: mikä on tyypillistä?

Kielenkehitys etenee pääosin samalla tavalla riippumatta siitä, kasvaako lapsi yhden vai kahden kielen kanssa. Eroa voi kuvata lapsen kielellisten resurssien jakautumisena eri kielten kesken. Kehitystahti voi myös vaihdella eri kielillä.

0–1 vuotta:

Lapset alkavat jokellella ja tuottaa äänteitä jo varhain. Kaksikieliset lapset tunnistavat molemmat kielet ja reagoivat kielen rytmiin ja sointiin jo vastasyntyneenä. Aiemmin uskottiin, että lapset lähinnä vain kuuntelevat ja matkivat aikuisia, mutta uudempi tutkimus korostaa vuorovaikutuksen tärkeyttä. Jopa vauva ”ottaa puheenvuoroja”: lapsi jokeltaa, vanhempi vastaa sanoilla. Lapsi oppii vuorovaikutuksen pelisäännöt: vuorottelemisen, katsekontaktin ja intonaation.

1–2 vuotta:

Ensimmäiset sanat tulevat yleensä noin yksivuotiaana. Jos lasketaan mukaan vain yhden kielen sanat, voi vaikuttaa siltä, että kaksikielinen lapsi osaisi vähemmän sanoja kuin yksikielinen ikätoveri. Kaksikielisten lasten tutkimukset kuitenkin osoittavat, että lapsen yhteenlaskettu sanavarasto on verrattavissa yksikieliseen lapseen tai on jopa tätä laajempi.

2–3 vuotta:

Lapsi alkaa yhdistää sanoja yksinkertaisiksi lauseiksi. Kahdella sanalla voi ilmaista ajatuksen: Ajaa autoa! Lisää mehua! Koodinvaihto (eri kielten sanojen yhdistäminen puhuessa) on tavallista. Se ei ole merkki sekaannuksesta vaan pikemminkin kehittyvästä kaksikielisyydestä.

3–4 vuotta:

Lapsi alkaa muodostaa monimutkaisempia lauseita ja voi kertoa yksinkertaisia tarinoita. Kieli voi irtautua välittömästä kontekstistaan – nyt lapsi voi mehun pyytämisen lisäksi kertoa mehusta sellaiselle, joka ei ollut paikalla tilanteessa. Tietoisuus kielten eroista kasvaa ja lapsi voi vaihtaa kieltä sen mukaan, kenelle hän puhuu.

4–6 vuotta:

Kieli ja ääntämys lähestyvät koululaisen taitotasoa. On yhä helpompi ymmärtää, mitä lapsi sanoo – jopa niiden, jotka eivät ole säännöllisesti lapsen kanssa tekemisissä. Usein yksi kieli voi olla hallitseva. Vanhempien kieli, päiväkodin kieli ja yhä tärkeämpi kavereiden kieli vaikuttavat niin, että lapsi saattaa suosia ajoittain yhtä kielistä. Silloin toinen kieli voi tarvita lisätukea.

 

Tuplasti vastuuta, tuplasti rikkautta

Jotta lapsi saavuttaisi korkeatasoisen kaksikielisyyden, tarvitaan molempien kielten aktiivista käyttöä arjessa. Vanhemmilla ja varhaiskasvattajilla on tärkeä tehtävä puhua, leikkiä, laulaa ja kertoa; tämä vahvistaa sekä kielellisiä valmiuksia että lapsen kielellistä identiteettiä. On tavallista, että lapsi suosii silloin tällöin yhtä kieltä. Voi vaatia vanhemmalta kärsivällisyyttä jatkaa oman kielen käyttöä, vaikka lapsi vastaisikin toisella kielellä. Avainsanoja ovat rento asenne, rohkaisu ja pitkäjänteinen altistus kielille. Nämä toimivat lähes aina, sillä jos jokin on varmaa niin se, että pikkulapset kehittyvät ja muuttuvat.

Myös yksikielisten perheiden lapset hyötyvät varhaisesta yhteydestä toiseen kotimaiseen kieleen. Opetushallituksen tuoressa selvityksessä* korostetaan, että on tärkeää aloittaa kaikkien lasten kanssa varhain ja vahvistaa lasten kielipolun jakuvuutta varhaiskasvatuksesta perusopetukseen. Aikainen ja aktiivinen panostus tukee lapsen tulevia kielellisiä valmiuksia.

 

Miten kaksikielisyyden kehitystä voi tukea parhaiten?

Sekä varhaiskasvattajille että vanhemmille on joitakin perusperiaatteita, joiden avulla lasta voi auttaa kehittämään ja ylläpitämään kahta kieltä:

  • Tarjoa runsaasti kielellistä syötettä molemmilla kielillä. Lapsen täytyy saada kuulla ja etenkin käyttää keskustelussa molempia kieliä, jotta ne kehittyvät. Ihanteellista on käyttää molempia kieliä joka päivä. Jos tämä ei ole mahdollista, kannattaa yrittää järjestää tilaisuuksia kuitenkin mahdollisimman usein.
  • Jos lapsi vaihtaa kieltä puheessa tai suosii yhtä kieltä, jatka keskustelua ja näytä siten, että kumpikin kieli on tervetullut. Tue lasta ja rakenna keskustelua eteenpäin siitä, mistä lapsi haluaa puhua, käytetystä kielestä riippumatta.
  • Vahvista aktiivisesti kieltä, joka on vähemmän käytössä. Kun yksi kieli hallitsee lapsen arjessa tai ympäröivässä yhteiskunnassa, on erityisen tärkeää, että lapsi saa paljon puhetta, laulua, kertomuksia ja leikkiä myös toisella kielellä.
  • Tee yhteistyötä kodin ja varhaiskasvatuksen kesken. Keskustelkaa siitä, mitä kieltä lapsi käyttää eri tilanteissa. Aikuisilla olisi hyvä olla kokonaiskuva lapsen kielellisestä todellisuudesta.

 

Kieli on kulttuuria ja identiteettiä

Oikealla tuella kaksikielinen lapsi voi saada kaksinkertaiset kielelliset resurssit, joista on hyötyä opiskelussa ja työssä. Tämä on suuri etu, mutta kaksikielisessä kasvatuksessa on kyse muustakin. Kieli rakentaa siltoja maailmojen välille ja antaa lapselle keinoja olla kotonaan eri kulttuureissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Kaksi kieltä lisää kognitiivista joustavuutta ja laajentaa ymmärrystä maailmasta. Vahvan kielellisen pohjan rakentaminen varhaisvuosina on investointi lapsen koko elämän ajaksi.

 

Kirjoittanut: Maria Fremer, filosofian tohtori, pohjoismaiset kielet (Helsingin yliopisto), kielentutkija ja kääntäjä

Käännös suomeksi: Vilma Tammelin, Lukukeskus

Lähteitä ja lukuvinkkejä:

  • *Pauliina Sopanen, Filippa Belfrage, Mari Bergroth, Charlotta Rehn, Katri Hansell, Karita Mård-Miettinen, Kati Costiander ja Yvonne Nummela (2024). Toinen kotimainen kieli varhaiskasvatuksessa. Opetushallitus: Raportit ja selvitykset 2024:1a.

Englanniksi ja ruotsiksi:

Tilaa uutiskirjeemme