Lue lapselle, tunne lapsesi!

Yhteiset lukuhetket ovat koko perheen laatuaikaa.

Lapselle ääneen lukeminen, vapaa tarinointi ja loruttelu on helppo ja hauska tapa viettää aikaa yhdessä. Rauhoittuminen ja rentoutuminen tuottaa iloa koko perheelle. Lukutilanteessa ollaan sylikkäin tai vierekkäin ja usein jo tämä läheisyys rentouttaa lasta virittymään paremmin kirjan, tarinan, sadun tai runon taajuudelle. Aivojen ”kielikeskus” kehittyy puolivuotiaasta neljään ikävuoteen asti ja siksi nimenomaan varhaiset vuodet ovat otollisia lapsen kielellisen kehityksen tukemiselle.

Taaperon ja aivan pienenkin vauvan passiivinen sanavarasto voi olla yllättävän laaja. Lapsi hyötyy säännöllisestä lukemisesta ja tarinahetkistä, vaikka ei vielä osaisi puhua eikä ymmärrä kaikkien käytettyjen sanojen merkitystä. Kun lapselle luetaan ääneen kirjoja, hänelle alkaa hahmottua puhekielen ja kirjoitetun kielen välinen ero, joka etenkin suomen kielessä on varsin suuri. Kirjallisuuden kieli on usein vivahteikkaampaa kuin arkikieli, siksi lapsi tarvitsee päivittäin maistiaisia erilaisista kielenkäytön tavoista.

Monipuolinen sanavarasto karttuu kuin huomaamatta päivittäisissä lukuhetkissä. Lukuhetkien hyödyt todentuvat aikuiselle viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi opettelee puhumaan: lempikirjojen ja -lorujen ilmaisut, erikoiset sanat tai tokaisut siirtyvät osaksi lapsen arkista puhetta. Lapsi, joka pystyy ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan rikkaan sanavaraston kautta, sopeutuu yleensä helpommin päivähoidon ja koulun aloitukseen. Ääneen lukeminen tukee myös hahmotuskykyä, vähentää stressiä ja helpottaa erilaisten kokonaisuuksien työstämistä.

Lukemisen jälkeinen keskustelu on tärkeä osa yhteistä elämystä. Lapsen iän, luonteen ja keskittymiskyvyn ehdoilla voidaan laatia yhteiset säännöt esimerkiksi siitä, saako lapsi esittää huomioita tai kysymyksiä kesken lukemisen vai varataanko niille aikaa vasta lopuksi.

Kirjojen ääneen lukeminen ja loruttelu avaavat lapselle portin mielikuvituksen maailmaan, jossa aistitaan myös erilaisia tunteita ja tunnelmia.  On tavallista, että lapsi haluaa kuulla tiettyä kuvakirjaa, satua tai tarinaa kerta toisensa jälkeen. Jos lapsen arki on hektistä, tutut tekstit tarjoavat hänelle mieluisan rauhallisen turvasataman ja hengähdyspaikan. Rentouttavan lukuhetken jälkeen lapsen on usein helpompi lähteä kertomaan jostakin hänen mieltään askarruttaneesta asiasta tai päivän tapahtumista.

Toisinaan lapsi nauttii siitä, että tarina on jo ennalta tuttu: hän osaa ennakoida jännittävää tai erityisen hauskaa kohtaa.  Lapsi voi kiintyä myös kirjan kuvitukseen, jonka yksityiskohdissa ja aukeamissa riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa. Usein tietty satu, tarina tai kuvakirjan aihepiiri tukee lapsen senhetkistä kehitysvaihetta. Eri kuuntelukerroilla hän kiinnittää huomiota eri asioihin, vivahteisiin ja juonen käänteisiin. Joskus hän keskittyy kuuntelemaan ja toisella kerralla paneutuu enemmän kuvitukseen.

Ääneen lukemisen hetket pitäisi rauhoittaa kaikelta kiireeltä ja hopulta. Lapsi aistii aikuisen äänenpainoista ja puheen sävyistä, onko tämä aidosti läsnä. Aikuisen tehtävänä on kannustaa lasta ilmaisemaan ajatuksiaan ja mielipiteitään luetusta. Yhteiset lukuhetket antavat aikuiselle myös tietoa lapsesta: lapsen eleitä ja ilmeitä havainnoimalla hän voi tehdä huomioita lapsen mielenkiinnon kohteista sekä luonteen- ja erityispiirteistä.

Ääneen lukemista on hyvä jatkaa vielä senkin jälkeen, kun lapsi oppii itse vähitellen lukemaan. Aloitteleva lukija hyötyy esimerkiksi siitä, että aikuinen osoittaa sormellaan sana sanalta tarinan etenemistä. Välillä voidaan vuorotella: lapsi aloittaa ja lukee aikuiselle ääneen niin pitkään kuin jaksaa, ja sitten aikuinen jatkaa lukemisesta.

Hiljattain lukemaan oppineelle lapselle kannattaa etsiä hänen lukutaitoaan tukevia mutta sopivasti myös uudelle tasolle haastavia kirjoja. Monet pitkät sadut ja tarinat ja paksut romaanit ovat vielä pitkään lapselle liian haastavia, minkä vuoksi hän hyötyy ääneen lukemisesta, joka vapauttaa hänet keskittymään ja nauttimaan tarinasta. Tutkimusten mukaan ääneen lukeminen hyödyttää lasta vielä 13:een ikävuoteen asti, eikä siitä ole mitään haittaa myöhemminkään!

PÄIVI HEIKKILÄ-HALTTUNEN
FT, dosentti, Tampereen yliopisto

 

 

 

Tilaa uutiskirjeemme