Lukukeskuksen ja Vantaan kaupungin yhteinen Esi- ja alkuopetuksen Lukupolku -hanke antaa opettajille työkaluja lisätä lukemista päiväkodin ja koulun arkeen. Yhtenä tavoitteena on monikielisten, erityisesti suomea toisena kielenä opiskelevien, lasten lukutaidon kehittymisen tukeminen. Tavoitteen saavuttamiseksi hankkeessa pyritään vahvistamaan esi- ja alkuopetuksen ja oman äidinkielen opettajien välistä yhteistyötä sekä opettajien ja perheiden tietoisuutta Monikielisestä kirjastosta.

Vantaalla puhutaan yli 120 äidinkieltä ja tällä hetkellä perusopetuksessa oman äidinkielen tai ylläpitokielen opetusta järjestetään 36 kielellä. Omaa äidinkieltä opetetaan yleisesti useimmiten koulussa, mutta opetusta on mahdollista järjestää esiopetuksesta alkaen. Perusopetuksen oman äidinkielen opetusta ohjaa opetussuunnitelma (OPH, 2014, liite 3).

Hankkeessa selvitettiin oman äidinkielen opettajien roolia lasten lukemisen tukemisessa. 29 Vantaan oman äidinkielen opettajaa vastasi heille teetettyyn kyselyyn syksyllä 2023 ja neljä opettajaa kertoi ajatuksistaan tarkemmin fokushaastattelussa keväällä 2024. Tarkoituksena oli kartoittaa oman äidinkielen opettajien ajatuksia ja kokemuksia lastenkirjojen käyttämisestä opetuksessa, kirjaston palvelujen hyödyntämisestä sekä yhteistyöstä luokanopettajien ja vanhempien kanssa. Näkemyksiä opettajien välisestä yhteistyöstä kysyttiin myös esi- ja alkuopetuksen opettajilta Lukupolun alkukartoituskyselyssä.

Lastenkirjallisuuden käyttö tavallista oman äidinkielen opetuksessa

Kyselyyn vastanneista oman äidinkielen opettajista kaikki kertoivat käyttävänsä lastenkirjoja opetuksessaan, vaikkakin eriasteisesti. Opettajista vain kaksi ilmoitti käyttävänsä lastenkirjoja harvoin, kun taas yli puolet käytti lastenkirjoja joskus ja hieman vajaa puolet jokaisella oppitunnilla.

Lasten omankielisen kirjan lukemisen nähtiin hyödyttävän muun muassa lukutekniikan kehittymistä ja kirjallisuuden tuntemuksen lisääntymistä, tekstin ymmärtämisen kehittymistä sekä sanavaraston laajenemista. Sanavaraston laajenemisen nähtiin auttavan myös uusien kavereiden saamisessa. Tärkeänä haastatellut opettajat pitivät myös lapsen kiinnostuksen herättämistä kirjaa kohtaan ja onnistumisen kokemusten tarjoamista: ”Oho! Luin kirjan!”

Työtapoina oman äidinkielen opettajat suosivat toiminnallisuutta ja monimuotoisten toimintatapojen hyödyntämistä. Lukupiiri koettiin toimivaksi ja erityisesti lapsia innostavaksi keinoksi käsitellä kirjallisuutta. Kirjan sisällöstä keskustelevan toimintatavan katsottiin niin ikään innostavan lasta kyselemään ja tätä kautta laajentavan lapsen sanavarastoa, jonka puolestaan nähtiin voivan innostaa lasta lisää niin lukemaan kuin käyttämään omaa kieltä.

Lukupiirin lisäksi oman äidinkielen opetuksessa luettiin pulpettikirjoja, suoritettiin lukudiplomia, hyödynnettiin Internetiä niin kirjojen kuin luettuun tekstiin liittyvän taustatiedon antajana ja käytettiin oppikirjojen valmiita tehtäviä. Oman äidinkielen opettajilla näyttikin olevan käytössään monia samoja työtapoja kuin esi- ja alkuopetuksen opettajilla alkukartoituskyselyn mukaan.

Niin kyselyssä kuin haastattelussa oman äidinkielen opettajat korostivat lukemisen merkitystä. Jokaisella tunnilla luettiin ja lukemista annettiin myös kotiläksyksi. Kotiläksyn lukemiseen saatettiin liittää tehtäviä, joiden tekemisen kautta lukeminen myös kotona tuli velvoittavammaksi.

Omakielisten kirjojen tai materiaalien tarjonta ei ole aina riittävää

Oman äidinkielen opettajien lähtökohdat kirjojen käyttöön ovat erilaisia riippuen siitä, minkä verran heidän kielellään on saatavilla lastenkirjallisuutta. Kyselyyn vastanneista opettajista kolmasosa koki vaikeaksi löytää lastenkirjoja opettamallaan kielellä ja valtaosa heistä käytti lastenkirjoja tunneillaan joskus. Ne opettajat, jotka käyttivät lastenkirjoja opetuksessaan jokaisella oppitunnilla, eivät kokeneet kirjojen löytämistä vaikeaksi. Opettajat käyttivät siis lastenkirjoja oman äidinkielen opetuksessa enemmän silloin, kun niiden löytämistä ei koettu vaikeaksi.

Kyselyyn vastanneista kolmasosa mainitsi hankkivansa kirjoja kirjastosta. Lisäksi kirjoja hankittiin omasta maasta sekä netin välityksellä, kaupoista tai kirpputorilta. Digikirjoja mainitsi käyttävänsä kaksi opettajaa. Haastattelussa tuli ilmi, että kaupungin määräraha oppimateriaaleihin voi olla avuksi myös kirjojen hankinnassa.

Haastattelussa opettajat kertoivat, että heidän tulee huomioida useita erilaisia asioita valitessaan kirjoja oman äidinkielen opetukseen. Esimerkiksi siinä missä Suomessa syntyneen tai jo pitkään täällä asuneen lapsen lukulistalle opettajat valitsevat mieluiten kirjallisuutta, joka tutustuttaa lasta oman maan kulttuuriin, voi juuri maahan muuttaneen lapsen lukemisen harjoittelua hyödyttää enemmän omalle kielelle käännetty suomalainen kirjallisuus. Käännöskirjallisuuden lukemisen kääntöpuolena voi toisinaan olla se, ettei oppilaita innosta lukea uudelleen omalla kielellä jo suomeksi lukemiaan ns. pulpettikirjoja. Omankielisen kirjallisuuden puuttuessa materiaalia voidaan tuottaa myös itse kertomalla tarinoita kaverille ja niitä ylös kirjoittamalla.

Myös koulun muut resurssit vaikuttavat oman äidinkielen opettajan käytännön työhön. Opetusta haastaa opettajien mukaan usein tuntien sijoittuminen lukujärjestyksessä päivien loppuun, jolloin oppilaat voivat olla jo väsyneitä. Iltapäivisin myös avustajien saaminen voi olla vaikeaa. Opettajat kokivat avustajan tarpeen todellisena monesti hyvin heterogeenissä oman äidinkielen opetusryhmissä, joissa saattaa olla taidoiltaan, taustoiltaan ja tuen tarpeiltaan monenlaisia oppilaita ensimmäisestä kuudenteen tai jopa yhdeksänteen luokkaan saakka. Opetuksen eriyttäminen ja kaikille sopivien tehtävien tai kirjallisuuden tarjoaminen koettiin haastavaksi ilman avustajaa. Tuntemuksen voi kiteyttää yhden opettajan sanoihin: ”Pitää pärjätä vaan itse”.

Avustajaresurssin lisäksi opettajat kokivat merkittäväksi työtä helpottavaksi tekijäksi hyvän tiedonkulun. Ilman tietoa lasten opetuksessaan tarvitsemasta tuesta tai oppimisen haasteista koettiin haasteelliseksi suunnitella opetusta vastaamaan lasten tarpeita ja löytää keinoja yksittäisen lapsen lukemaan innostamiseen.

Suurin osa oman äidinkielen opettajista käyttää kirjaston palveluita työssään

Oman äidinkielen opettajilta kysyttiin erikseen kirjaston palveluiden hyödyntämisestä sekä Monikielisen kirjaston käyttämisestä. Kaksi kolmasosaa oman äidinkielen opettajista käytti työssään sekä kirjaston palveluja että Monikielistä kirjastoa, kun taas kolmasosa ilmoitti, ettei käyttänyt työssään Monikielistä kirjastoa.

Oman äidinkielen opettajista kaksi kolmasosaa ilmoitti tuntevansa Monikielisen kirjaston palvelut joko erittäin tai melko hyvin. On mahdollista, etteivät kaikki oman äidinkielen opettajat tunnista Monikielisen kirjaston palvelua erilliseksi kirjaston palveluksi. Jaottelu onkin keinotekoinen, sillä Monikielisen kirjaston kirjoja toimitetaan lainattavaksi kaikkiin kirjastoihin ympäri Suomen.

Moni oman äidinkielen opettaja ja alkuopetuksen luokanopettaja toivoo lisää keskinäistä yhteistyötä

Lukupolku-hankkeessa on pyritty selvittämään mahdollisuuksia vahvistaa yhteistyötä oman äidinkielen opettajien ja muiden lapsia opettavien aikuisten välillä. Kokemuksia ja ajatuksia yhteistyöstä kysyttiin oman äidinkielen opettajilta ja lisäksi esi- ja alkuopetuksen opettajilta alkukartoituskyselyssä [linkki]. Esi- ja alkuopetuksen opettajista 95 % piti tärkeänä lapsen lukemisen tukemista omalla äidinkielellä, kun lapsen äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi.

Oman äidinkielen opettajista yli kaksi kolmasosaa toivoi yhteistyön lisäämistä muiden opettajien kanssa. Vastaavasti luokanopettajista yli kolmasosa (38 %) haluaisi tehdä oman äidinkielen opettajien kanssa enemmän yhteistyötä, kun tällä hetkellä yhteistyötä kertoi tekevänsä harvempi kuin joka kymmenes. Vaikka oman äidinkielen opetusta järjestetään todennäköisesti hyvin vähän esiopetuksessa, myös noin viidesosa esiopetuksen opettajista haluaisi tehdä enemmän yhteistyötä oman äidinkielen opettajien kanssa.

Oman äidinkielen opettajilta kysyttiin toteutuvasta yhteistyöstä kysymällä, keskustelevatko he vanhempien ja luokanopettajien kanssa lasten lukutaidosta ja kirjojen lukemisesta omalla äidinkielellä. Luokanopettajien kanssa kirjojen lukemisesta lapsen omalla äidinkielellä keskusteli vain kuudesosa kyselyyn vastanneista oman äidinkielen opettajista. Sitä vastoin lähes puolet heistä kertoi keskustelevansa luokanopettajien kanssa lapsen oman äidinkielen lukutaidosta.

Oman äidinkielen opettajat mainitsivat opettajien yhteistyön ja keskinäisen viestinnän välineenä erityisesti Wilman, mutta myös muun, satunnaisemman, keskustelun opettajien kanssa. Toimivaksi nähtiin myös yhteistyö S2-opettajien kanssa, sillä opettajilla on opetuksessaan paljolti samoja oppilaita. Erilaiset yhteistyöprojektit nähtiin antoisina, mutta niitä toteutui harvoin.

Alkukartoituskyselyssä luokanopettajat puolestaan mainitsivat oman äidinkielen opettajien kanssa tehtävän yhteistyön muotoina lapsen omakielisten kirjojen käyttämisen, yhteisopettajuuden, lukutuntien suunnittelun, keskustelut ja kuulumisten vaihdon sekä tiimipalaverit, joissa sovitaan yhdessä, mihin pitäisi kiinnittää huomiota ja mitä pitäisi harjoitella. Lisäksi mainittiin, että oman äidinkielen opettaja voi käsitellä tietyn aiheen tekstejä rauhassa lapsen kanssa omalla kielellä rinnakkain suomenkielisen luokkaopetuksen kanssa. Oman äidinkielen opettajat tunnistivat samojen aiheiden rinnakkaisen käsittelyn hyödyttävän myös akateemisen kielen vahvistumista.

Oman äidinkielen opettajat näkivät kouluissa tehtävän yhteistyön kannalta haasteellisiksi koululta toiselle siirtymisten vuoksi vaihtuvat työympäristöt ja luokkahuoneet sekä heterogeeniset opetusryhmät, joiden oppilaat tulevat monien eri luokanopettajien luokilta. Oman äidinkielen opettaja saattaa tehdä yhteistyötä tavallisen luokan huoltajien määrää huomattavasti useampien huoltajien kanssa. Yhteistyön toteuttamisen haasteita yksi oman äidinkielen opettajista kuvasi seuraavasti:

”Me mennään oppilaiden luokse.

Meillä on siis lapsia enemmän.

Meillä on heidän huoltajiaan huomattavasti enemmän.

Meillä on kollegoita enemmän.

Meillä on kouluja 6 kertaa, 7 kertaa enemmän,

opehuoneita enemmän.”

Kyselyjen ja haastattelun pohjalta on ilmeistä, että oman äidinkielen opettajien ja luokanopettajien välinen toimiva yhteistyö edellyttää opettajien keskinäisen keskustelun mahdollistamista silloinkin, kun perinteinen keskustelu luokanopettajan kanssa työpäivän lomassa tai opettajainhuoneessa ei oman äidinkielen opettajan työn luonteen vuoksi ole mahdollista.

Avuksi yhteisiin keskusteluihin kootaan Ehdotuksia sujuvamman yhteistyön tueksi –vinkkilista, joka on laadittu Lukupolun eri kyselyiden tulosten ja oman äidinkielen opettajien haastattelun pohjalta. Omien ja toisten opettajien resurssien tunnistaminen sekä lukemiseen ja kirjallisuuden käyttöön liittyvien toimintatapojen näkyväksi tekeminen on tärkeää, sillä niiden kautta on mahdollista paitsi avartaa omaa ymmärrystä, myös mahdollistaa uusien toimivien yhteistyön käytänteiden ja kanavien luominen. Mikä tärkeintä, yhteistyö altistaa lapset entistä varmemmin lukukärpäsen puremalle.

Yhteistyö perheiden kanssa näyttäytyy merkittävänä oman äidinkielen opettajille

Kun oman äidinkielen opettajilta kysyttiin, millaista tukea he toivoivat monikielisten oppijoiden lukemisen ja lukutaidon tukemiseen, suosituin vastaus liittyi lasten perheisiin: lähes kaksi kolmasosaa oman äidinkielen opettajista kaipasi keinoja innostaa perheitä lukemaan kotona. Seuraavaksi eniten toivottiin kirjoja omalla kielellä, pedagogisia menetelmiä lukemisen tueksi sekä tukimateriaaleja, kuten esitteitä tai oppaita.

Niin kyselyssä kuin haastattelussa oman äidinkielen opettajat toivat esille perheiden roolin tärkeänä lapsen lukutaidon kehittymisen tukena. Tämän voi nähdä seuraavassa opettajan kommentissa: ”Jos kotona ei ole kirjoja, on vaikeampi herättää kiinnostusta lukemiseen”. Opettajat totesivat perheillä olevan erilaisia, myös kulttuureista nousevia, tapoja suhtautua lukemiseen: toisissa perheissä lukeminen ei ollut keskiössä, kun taas toisissa perheissä panostettiin lasten omankieliseen lukemiseen hankkimalla lapselle maksullisia lisäopetustunteja.

Oman äidinkielen opettajat kertoivat, sekä kyselyssä että haastattelussa, muistuttavansa lukemisen tärkeydestä Wilman kautta. Keskustelua niin huoltajien kuin luokanopettajien kanssa käytiin erityisesti silloin, kun lapsen lukemisessa ilmeni vaikeuksia. Yhtenä yhteistyömuotona voi nähdä myös lukuläksyn ja lukemiseen liittyvien kotitehtävien antamisen.

Oman äidinkielen opettajista yli puolet keskusteli vanhempien kanssa lapsen oman äidinkielen lukutaidosta ja yli kaksi kolmasosaa oppilaan omalla äidinkielellä kirjoitettujen kirjojen lukemisesta (kuvaaja 5). Opettajien tarve keskustella kirjojen lukemisesta juuri perheiden kanssa korostui verrattuna luokanopettajiin: luokanopettajan kanssa kirjojen lukemisesta keskusteli vain viisi opettajaa, eli noin yksi kuudesosa vastanneista. Oman äidinkielen opettajilla näyttääkin olevan hyvät yhteydet perheisiin, jotka ovat lukutaitotutkimusten mukaan yhä merkittävämmässä roolissa lasten lukutaidon kehittymisessä.

Lopuksi

Lukupolku-hanke mahdollisti ainutlaatuisen mahdollisuuden käytännön tiedon keräämiseen oman äidinkielen opettajien arjesta sekä kyselyn että haastattelun kautta. Tämän tiedon ja Lukupolun muiden kyselyiden tulosten pohjalta laaditaan Ehdotuksia sujuvamman yhteistyön tueksi -osio, jonka pohdintatehtäviä kaikkien opettajien on mahdollista hyödyntää oman lukemisen ja kirjallisuuden parissa tehtävän työn suunnitteluun ja arviointiin. Omia pohdintoja voi edelleen käyttää apuna toisen opettajan kanssa keskustelun käynnistämisessä ja sen ylläpitämisessä, käytiin sitä sitten opettajainhuoneessa tai esimerkiksi Wilman välityksellä. Omia ajatuksia, toiveita ja tarpeita jakamalla on mahdollista vahvistaa yhteistyötä luokanopettajan ja oman äidinkielen opettajan välillä.

Oman äidinkielen opettajien haastattelut ja koontiartikkelin toteutti Lukukeskuksen yliopistoharjoittelija Jaana Kulmala keväällä 2024. Lukukeskus on aiemmin selvittänyt monikielisten perheiden huoltajien ajatuksia lastensa lukutaidon tukemisesta Monikielinen lukutaito -selvityksellä, jossa kuuluu myös varhaiskasvattajien ja kirjastotyöntekijöiden näkökulma.