Lastenkirjallisuus ja lukeminen ovat lapsille yhtä tärkeää ravintoa kuin ruoka, kirjoittavat tutkijat Juli-Anna Aerila, Pirkko Ilmanen ja Maiju Kinossalo.
Lastenkirjallisuus ja lukeminen ovat lapsille yhtä tärkeää ravintoa kuin ruoka. Kirjat ovat lapsille parhaimmillaan sekä tiedonlähteitä että tukijoita kaikessa kasvussa ja oppimisessa. Kirjallisuuden parissa viihtyminen tuottaa lapsille iloa ja hyvinvointia monin tavoin, sillä kirjaan eläytyessä voi unohtaa arjen murheet, oppia uutta itsestä tai itseään kiinnostavista asioista ja nauttia muiden seurasta.
Aikuiset toteuttavat lukuhetket usein hyvin samalla tavalla: ollaan samassa paikassa, samaan aikaan ja luetaan ehkä samantyyppisiä kirjoja. Toisinaan kannattaa kokeilla jotakin uutta tai lisätä perheen rutiineihin uudenlainen lukuhetki. Lapsille iloa tuovat yllätykset: jo pienet muutokset voivat herättää mielenkiinnon lukuhetkeä kohtaan. Lapsi voi kertoa kirjaa aikuiselle, voidaan lukea taskulampun valossa tai pyytää isovanhempia tallentamaan tarina puhelimelle. Monille lapsille kirjallisuuden ja lukuhetkien ennustettavuus tuovat turvallisuutta ja rytmiä elämään, mutta iloa voi lisätä uutta kokeilemalla.
Lukuhetki saa olla lapsen näköinen. Kehittele ideoita seuraamalla lapsen leikkiä: millaisista leikeistä lapsi pitää, millaiset lelut ovat parhaita tai millaisia tavoitteita leikillä on. Lukeminenkin on monille lapsille kuin leikkiä, leikissä lapsi on aktiivinen toimija ja leikin rakentaja. Myös lukuhetkien suunnitteluun kannattaa ottaa lapsi mukaan, sillä kirjojen ja lukupaikan tai lukuhetkiherkkujen valinta innostaa osallistumaan hetkeen. Kiva tapa tutustua lapsen kirjalliseen makuun on asetella kirjoja esille ja pyytää lasta valitsemaan itseään kiinnostava kirja tai asettamaan kirjat jonoon niiden kiinnostavuuden mukaan.
Lukuhetken ei tarvitse olla vain lukemista. Lukuhetkessä lukemisen rinnalla yhtä tärkeää ovat kirjan valinta, sen pohjalta heränneet keskustelut ja toiminta. Monesti perheissä on iloja ja suruja, jotka on tärkeää jakaa lapsen kanssa. Joskus näitä asioita on aikuisenkin vaikea sanallistaa. Silloin kirja, tarina ja lukuhetki tuo avun. Kirja voi olla ikkuna tunteisiin tai perheen ajankohtaisiin tilanteisiin, kirja voi olla lasta aktivoiva kurkistusluukkukirja, etsimiskirja tai kirja, jossa on digitaalisia lisäosia tai kirja voi kertoa lapselle tutusta hahmosta tai aihepiiristä. Tukea kirjavalintaan voi pyytää kirjastosta tai vaikka lapsen varhaiskasvatuksen opettajalta.
Kirjavalinta vaikuttaa siihen, mitä lukuhetkessä jutellaan tai puuhaillaan. Autokirja-lukuhetken jälkeen voidaan pitää leikkihetki pikkuautoilla, tunnekirjan jälkeen voidaan keskustella omista tunteista ja humoristinen kirja voi innostaa sanaleikkeihin ja yhteiseen nauruun. Erityisesti vähän lukevalle tai lukemista vieroksuvalle lapselle kirjan toiminnalliset ja usein muusta yhteydestä tutut elementit voivat toimia siltana kirjallisuuteen sekä kokonaisvaltaiseen ja moniaistiseen lukukokemukseen.
Lukuhetkissä on tärkeää, että kirjan pohjalta käytävä keskustelu syttyy ja kehittyy vuorovaikutuksessa lasta kuunnellen: esitä avoimia kysymyksiä, kuten mitä ajattelet, mitä tunnet, mitä mietit (dialoginen lukutapa). Aikuinen saa hyödyllistä tietoa lapsen maailmasta ja lapsi tilan puhua omista ajatuksistaan – lukuhetki saa yllättää aikuisenkin. Aina kysymyksiä ei kuitenkaan tarvita ja kannatta muistaa, että aina ei tarvita sanoja, vaan aikuisen läsnäolo ja turva on lapselle tärkeintä.
Lukuhetki voi rakentua myös äänikirjan ympärille: äänikirjaa voi kuunnella yhdessä ja sen pohjalta voi keskustella tai leikkiä. Äänikirjoja voi lainata kirjastosta maksullisten ja maksuttomien sovellusten lisäksi, ja niitä on saatavana usealla kielellä. Joskus äänikirjan kuuntelun voi yhdistää saman tarinan printtikirjan kuvien katseluun tai kuunteluun voi liittää muita lasta aktivoivia elementtejä: kuunnellessa voi taputtaa tiettyjen sanojen kohdalla tai lapsi voi osoittaa aikuisen valitsemista leluista tarinassa mainittavaa esinettä. Äänikirjoja on mukava kuunnella automatkoilla ja muissa tilanteissa, joissa lukeminen on vaikeaa ja kuunteleminen on mukavaa ajankulua.
Äänikirjojen kuuntelemiseen keskittyminen vaatii usein aikuiseltakin tottumista, niin myös lapselta. Älä luovutakaan heti, jos tuntuu, että lapsi ei jaksa innostua. Joskus avun tuo aikuisen innostus ja kysymys, joka ohjaa kuuntelua. Kysymystä varten voi kuunnella tarinaa ensin hiukan itsekseen ja miettiä, mihin yksityiskohtaan tekstissä kannattaa kiinnittää lapsen huomio. Yhteisissä lukuhetkissä on hyvä muistaa, että motivaatiotakin pitää mallintaa ja motivoitumiseen on opeteltava.
Lukuhetkien tavoitteita voi pienin muutoksin kehittää lapsen tarpeiden ja kehitysvaiheen mukaan. Jos lukuhetkessä halutaan innostaa lasta lukemaan, kannattaa lasta pyytää olemaan mahdollisimman aktiivinen lukuhetkessä: hän voi kääntää sivuja, etsiä asioita kirjan kuvituksesta ja pohdiskella, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lukemisvalmiuksia kehittävässä lukuhetkessä voi etsiä tekstistä tuttuja kirjaimia ja sanoja tai valita luettavaksi kirjoja, jossa on riimittelyitä ja muita kielen muotoon huomiota suuntaavia elementtejä. Tunnetaitolukuhetkessä keskustelun kohteena ovat tunteet: miltä kuvitusten henkilöt näyttävät, miltä tarinan henkilöistä mahtaa tuntua ja mitä lapsi on tuntenut vastaavassa tilanteessa.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa toteuttaa lukuhetkeä, ja jokainen perhe on erilainen: osalla perheistä on rikas ja spontaani lukukulttuuri, toisissa perheissä lukemisen paikkoja ja tapoja vasta etsitään.
Erityisesti, jos lukuhetki on uusi asia perheessä, voi aloittaa pienesti: alkuun päästyä lukuhetket usein pidentyvät luonnollisesti. Kun lukuhetket ovat merkityksellisiä läsnäolon hetkiä sekä lapselle että aikuiselle, syntyy rakkaus kirjoihin ja lukemiseen kuin varkain.
Kirjoittajat: Juli-Anna Aerila, Pirkko Ilmanen ja Maiju Kinossalo