Toiminnallinen lukeminen yhdistää tekstin moniaistiseen kokemiseen, liikkeeseen ja leikkiin. Lapsi ei ole vain passiivinen kuuntelija, vaan saa osallistua lukuhetkeen kehollisesti. Toiminnallinen lukeminen parantaa lukutaidon lisäksi keskittymiskykyä ja vuorovaikutustaitoja sekä tukee sosiaalista kehitystä.
Kieli- ja kulttuuriopettaja Reetta Wirtanen työskentelee viidessä eri päiväkodissa ja on ollut tekemässä monia toiminnallisia Oppi&ilo-tuotteita. Hän korostaa, että vaikka toiminnallinen lukeminen sopii kaikille, erityisesti keskittymisvaikeuksista kärsivät lapset hyötyvät moniaistisesta lähestymistavasta.
Jo pienen lapsen kanssa kannattaa lukea, lorutella ja ihmetellä kirjoja yhdessä. Lukivalmiudet, eli lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen valmiudet, tarkoittavat niitä taitoja, joita lapsi tarvitsee ennen varsinaista lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelua. Ne näkyvät arjessa esimerkiksi siinä, että lapsi huomaa sanojen muodostuvan äänteistä, kuuntelee lorujen ja riimien rytmiä, kiinnostuu kirjaimista ja kuvista tai leikkii sanoilla. Myös sanavaraston karttuminen, hyvä muisti ja uteliaisuus tarinoihin kuuluvat lukivalmiuksiin. Kun vanhempi tai opettaja lukee, loruttelee ja juttelee lapsen kanssa, nämä taidot vahvistuvat luonnollisesti leikin ja yhdessäolon kautta. Lisäksi liikkeeseen ja moniaistisuuteen liittyvä oppiminen parantaa muistia ja keskittymistä.
Kun lukeminen ei ole passiivista, vaan elämyksellistä ja konkreettista, se voi tuottaa samanlaista mielihyvää kuin digisisällöt – mutta kehittävämmin.
”Eihän se ketään viritä, jos on vain passiivisena vastaanottajana. Toiminnallisuutta miettiessä kannattaa hyödyntää paljon lapsen lähiympäristöä”, Wirtanen toteaa.
Wirtanen kertoo, kuinka moniaistisuutta voi lisätä lukuhetkeen helposti ottamalla mukaan jonkin konkreettisen kirjaan liittyvän asian tai esineen.
”Esimerkiksi metsään liittyvää kirjaa lukiessa voidaan kosketella käpyjä tai sammalta. Autokirjan yhteydessä taas tutkitaan yhdessä eri värisiä autoja, joilla jatketaan leikkiä lukuhetken jälkeen. Myös sormilla laskeminen tai kuvien nimeäminen tukee kielellistä kehitystä”, Wirtanen kertoo.
”Erilaiset luukku-, kosketus- ja ääninappikirjat ovat loistava esimerkki moniaistisista kirjoista, jotka innostavat lasta tutkimaan ja oppimaan. Oppi&ilon Älä kutita possua– ääni- ja koskettelukirja tarjoaa pienelle lukijalle hauskoja hetkiä: lapsi saa silittää eläinten turkkeja, kuunnella ja matkia eläinten ääniä sekä etsiä ja nimetä kuvista muitakin maatilan eläimiä ja esineitä. Kirja herättää lapsen aistit eloon ja tekee lukutuokiosta sekä viihdyttävän että oppimista tukevan”, Wirtanen vinkkaa.
Lapselle leikki on luontevin tapa oppia uusia asioita. Myös liikunta ja tutkiminen edistävät oppimista.
Motorisuutta voi lisätä lukuhetkeen helposti leikin kautta. ”Lapsia voi auttaa eläytymään kirjan tarinaan. Kun tarinan pupu hyppii, voi lapselta kysyä, miten puput hyppivät. Tai jos tarinassa sataa, sormilla voi naputella vesipisaroita lapsen kehoon. Pieneltä lapselta voi kysyä, osaatko sanoa mitä lammas sanoo”, Wirtanen luettelee.
Wirtanen vinkkaa, kuinka kirjaa lukiessa voi myös keskustella lapsen kanssa ja kysyä kirjaan liittyvistä aiheista. Keskustelun tai leikin ei välttämättä tarvitse tapahtua lukuhetkessä, vaan sen voi tehdä myös lukemisen päätyttyä. Kirja jää lukemisen jälkeen elämään.
”Moni aikuinen ja vanhempi tekee tätä huomaamattaan. Esimerkiksi ulkona kysytään lapselta, että muistatko, kuinka siinä kirjassa oli pajunkissoja ja leskenlehtiä”, Wirtanen kertoo.
Toiminnallinen lukeminen ei tue pelkästään kielellistä kehitystä, vaan kehittää myös keskittymiskykyä ja tunnetaitoja. Leikin avulla lapsen on helpompi keskittyä, ja sanavarasto kasvaa, kun luetusta tarinasta kysytään kysymyksiä.
Kirjan lukemiseen liittyy myös läheisyys ja vuorovaikutus, jota äänikirjan kuuntelu ei korvaa.
”Vuorovaikutteisuus on tärkeämpää kuin se, että kirja luetaan kerralla loppuun. Kirjaa lukiessa saa keskeyttää, ja teemoja voidaan jäädä pohtimaan yhdessä”, Wirtanen rohkaisee.
Kirjojen avulla lapsi saa kokemuksia erilaisista tapahtumista ja kasvattaa sosiaalista pääomaansa, mikä vaikuttaa positiivisesti tunne- ja kaveritaitoihin. Laajempi sanavarasto auttaa pääsemään helpommin mukaan leikkeihin.
Kaikkien lasten kohdalla kuvat, esineet ja eleet tukevat puhutun kielen oppimista ja sanojen ymmärtämistä, mutta niistä on erityisen paljon hyötyä monikielisille lapsille. Avainsanojen esille tuominen ja toisto auttavat sanojen tarttumista.
Tee tarinasta leikki: Kirjan teema voi jatkua leikkinä – paloautokirjan jälkeen leikitään palopelastajaleikkejä.
Rakenna siltoja tarinoista leikkeihin: Hyödynnä moniaistisuus ja kokeileminen. Ota lukuhetkeen mukaan tarinaan liittyviä esineitä ja asioita.
Pidä kirjat näkyvillä: Kirjoihin on helpompi tarttua, kun ne ovat helposti saatavilla.
Toista: Lapset haluavat usein lukea samoja kirjoja, mikä voi välillä kyllästyttää aikuista. Haluun on kuitenkin hyvä syy – lapset pystyvät ennakoimaan tapahtumia, ja sanat ja virkkeet jäävät paremmin mieleen, kun on tarttumapintaa. Kun asiat ovat ennestään tuttuja, oppii tehokkaammin.
Artikkelin on kirjoittanut Oppi&ilon sisällöntuottaja Mari Svahn.
Tutustu myös Päivi Heikkilä-Halttusen kirjavinkkeihin ja artikkeliin "Kuinka tukea lapsen keskittymistä kirjan ääneen lukemiseen ja itsenäisiin kirjahetkiin?", jotka antavat eväitä lapsen keskittymisen tukemiseen.