Sanataiteessa keskiössä on lapsen oma toimijuus 

Lorutteluhetket vauvan kanssa ovat tärkeitä erityisesti vauvan kielen ja sanavaraston kehityksen kannalta. Äänen lukeminen koskettaa kaikkia ikäryhmiä ja sen voi aloittaa niin aikaisin kuin vain itse haluaa. 

Elina Mäkinen toimii sanataiteen opettajan Jyväskylässä kansalaisopiston sanataidekoulussa, jossa sanataidetta voivat harrastaa myös perheen pienimmät. Vauvasanataiteessa leikitään runoleikkejä, silitellään ja sylitellään. 

Loruttelussa käytetään lastenrunoja, sillä ne ovat usein lyhyitä, helppo muistaa ja kieleltään monipuolisia. Runojen rytmi mahdollistaa tekstin ennakoitavuuden: vauvan on helppo seurata sitä ja innostua siitä. 

“Kun vauva vähän kasvaa, otamme mukaan ikiaikaista köröttelyperinnettä, köröttelemme runojen tahtiin ja tanssimme. Laulamme lastenlauluja, joissa mukana on samalla lailla runoteksti, mutta laulun muodossa”, Mäkinen sanoo. 

Sanataiteessa lapsi saa elää kirjallisuutta kaikkien eri aistien ja elämysten kautta. Sanataide vahvistaa varhaista vuorovaikutusta ja sen kautta lapsi kuulee monipuolisesti kieltä. Mäkinen korostaa lapsen omaa osallisuutta tarinan kerrontaan jo pienestä pitäen. 

“Lapsen oma tekijyys on avain siihen, että lukeminen ja kirjoittaminen alkavat kiinnostamaan. Sanataiteessa lapset saavat tehdä valintoja omiin tarinoihin. Alkuun valinnat ovat yksittäisiä sanoja, äänteitä tai vaikkapa satueläinten kuvia”. 

Kirjaston vauvalorutuksia vetäneen Inari Koskimiehen mielestä loruilua kannattaa ajatella lapsen lukutaidon perustuksen rakentamisena. 

“Vauvalle ja pienelle lapselle lukeminen on sitä, että pohjustetaan hänen omaa lukijuuttaan ja lukuinnon kasvamista. Se tuntuu ehkä kaukaiselta, kun lapsi on vielä pötkylä, mutta kaikella on kuitenkin merkitystä myöhemmin”. 

Hyvässä runossa rytmi yhdistyy tekemiseen – sisältö on toissijaista 

Koskimiehen mukaan lorutteluhetken runon valinnassa oleellista on, että rytmi tuntuu vanhemmasta mukavalta ja luontevalta suussa. 

“Hyvä runo ei ärsytä loruttelijaa, eli kannattaa valita sellainen, mistä itse pitää. Sillä ei sisällöllisesti ole kauheasti merkitystä, mistä runo kertoo.” 

Hyvään runoon saa myös yhdistettyä jonkin tekemisen mukaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi vauvan jalkojen nostelua, köröttelyä sylissä tai vauvan ylös nostelua runon rytmissä. 

Mäkinen haluaa ohjata vanhempia kiinnittämään huomion siihen, millainen teksti kiinnostaa lasta. Myöskään oman kotikielen merkitystä ei kannata unohtaa.   

“Jokaisessa kulttuurissa on lauluja, runoja, ikiaikaista runoilu- ja lorutteluperinnettä, mitä kannattaa vaalia myös oman lapsen kanssa.”  

Loruttelun voi yhdistää erilaisiin arjen hetkiin  

Loruttelun ja ääneen lukemisen voi ottaa mukaan arjen eri osa-alueisiin – lähes huomaamattakin. Koskimies suosittelee loruttelua erilaisissa rutiineissa lapsen kanssa. Esimerkiksi, jos pukeminen tuntuu vaikealta, voi rutiinin yhteyteen liittää runon, joka toistetaan aina pukemishetkissä. Yhteinen, tuttu loru voi tehdä tilanteesta sujuvamman.   

Loruttelu sopii myös vaikka hetkiin ennen nukkumaanmenoa tai leikin yhteydessä. Ihan jo pelkkä kirjan tutkiminen on myös oiva keino sisällyttää lukeminen arkeen. 

“Kuvakirjaa lapsi saa tutkia kaikilla aisteillaan ja jopa maistella sitä halutessaan. Tärkeintä on, että lapsi saa itse osoittaa, mihin hänen mielenkiintonsa kirjassa kohdistuu ”, Mäkinen sanoo. 

“Vauvan tarkkaavaisuus on aika lyhyt, joten ei tarvitse tuntea stressiä siitä, jos kirjaa ei lueta loppuun. Sillä ei ole mitään merkitystä, koska siinä on kuitenkin yhteistä tekemistä, kun kirjaa katsotaan”, Koskimies lisää. 

Loruttelu ja runojen lukeminen sopivat myös erilaisiin odotteluhetkiin vauvan kanssa. Koskimies suosittelee kantamaan kirjaa mukana esimerkiksi rattaissa tai hoitolaukussa. 

“Rattaiden alakorissa oleva matkustuskirja on pelastanut monta tilannetta. Kun jollain menee hermot vaikka metrossa, kirjan lukeminen usein auttaa.” 

Tärkeintä on vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä 

Kaikille vanhemmille loruttelu tai runojen ääneen lukeminen ei välttämättä ole heti luontevaa. Tällöin vauvalle voi hyvin lukea ääneen tekstejä, jotka toistuvat vanhemman arjessa muutenkin. 

Mäkinen ehdottaa, että esimerkiksi leipova vanhempi voi lukea reseptiä, toinen taas aikakauslehteä. Tärkeintä on, että vauva kuulee vanhemman äänen, jolla on rauhoittava vaikutus. 

“Voi hyvin lukea ääneen sellaista kirjaa, mitä lukee itselle, jolloin lapsi saa sitä kautta nauttia monipuolisesta kielestä ja lähteä kasvattamaan sanavarastoaan. Välttämättä ei tarvitse tuoda kodin lukukulttuuriin heti uutta, vaan voi lähteä miettimään, mitä siellä jo on”, Mäkinen sanoo. 

Arjessa samat sanat ja lauseet toistuvat helposti. Lukemisen kautta lapsi kuulee paljon myös sellaisia sanoja, mitä ei arkikielessä niinkään käytetä. Sen takia olisi hyvä lukea, oli se lukeminen sitten mitä tahansa. 

“Tärkeintä on läsnäolo ja yhdessä oleminen, sekä vuorovaikutus vauvan kanssa. Se tukee yhteyden syntymistä vauvan ja vanhemman välillä”, sanoo Koskimies. 

Virheitä on ääneen lukemisessa vaikea tehdä.  

“Jos ajatellaan kielen kehitystä, ei kirjalle ole laatuvaatimuksia. Olennaista on, että se kiinnostaa lasta ja että kuva ja teksti ovat ymmärrettävästi toisiinsa yhteydessä. Niin kauan, kun lukee tai loruilee lapselle, on jo plussan puolella”, Koskimies kannustaa. 

Inarin ja Elinan 5 vinkkiä lukuhetkiin pienten kanssa:

1. Yhdistä lorutteluun liikettä. Nostele jalkoja, körröttele sylissä tai tee heiluvaa liikettä vauvan kanssa. 

2. Keksi oma loru arkiselle rutiinille. Loru voi helpottaa esimerkiksi pukeutumishetkeä. 

3. Kanna kirjaa mukana. Loruttelu ja runojen lukeminen sopivat esimerkiksi erilaisiin odotteluhetkiin. 

4. Seuraa, mistä lapsi kiinnostuu. Lukuhetkessä kannattaa mennä lapsen omaa kiinnostusta kohti ja suunnata oma huomionsa samoihin asioihin. 

5. Kysy kirjastonhoitajalta vinkkejä, jos jokin askarruttaa. Kirjastossa autetaan mielellään esimerkiksi löytämään lapsen ikävaiheeseen sopivia kirjoja. 

Vauvat saavat kirjakassissa oman lorukirjan neuvolasta 

Lukukeskus on jakanut vuodesta 2019 vauvaperheille Lukulahja lapselle -kirjakasseja neuvoloiden kautta. Kirjakassissa perhe saa myös Lorulahja-kirjan, joka koostuu vauvan kielen kehitystä aktivoivista ääneen luettavista runoista ja loruista. Teos on koottu suomalaisten lastenrunoilijoiden Hannele Huovin, Jukka Itkosen ja Johanna Venhon uusista runoista. 

Lukukeskus saa lorukirjasta säännöllisesti myönteistä palautetta. Myös Inari Koskimiehen mielestä Lorulahja sopii vauvojen loruhetkiin oivasti. Kuvissa näkyvät tunteet ovat erityisesti hänen mieleensä. 

“Ihana esimerkki siitä, kuinka paljon runokirja voi antaa. Tässä on kuvia ja sanoja sekä vauvalle tuttuja asioita ja konsepteja. Lorulahjassa on arkisia asioita, joita jokainen kohtaa ja jotka myös resonoivat lapsessa”. 

Asiantuntijoita haastatteli ja artikkelin kirjoitti Lukukeskuksen korkeakouluharjoittelija Matilda Kivilahti.