Vauvan näkökyky kehittyy vähitellen. Muutaman kuukauden ikäinen lapsi näkee jo kaikki päävärit ja yhdeksän kuukauden ikäinen ymmärtää kuvan ja siinä esitettyjen asioiden yhteyden. Tästä syystä on perusteltua aloittaa säännölliset kirjanlukuhetket hyvissä ajoin ennen lapsen yksivuotispäivää!

Pienten vauvojen katse kiinnittyy kontrasteiltaan voimakkaisiin ja yksinkertaisiin kuvioihin, joissa on esimerkiksi vahvoja ääriviivoja ja kaarevia muotoja. Tästä syystä myös tukevasta kartongista valmistetuissa pikkulasten katselukirjoissa suositaan selkeitä, yksinkertaisia hahmoja ja vahvaa väritystä.

Aluksi kirja on lapselle lelun kaltainen esine, jota hän maistelee ja haistelee. Vauva ottaa tuntumaa kaikkeen vastaantulevaan suunsa kautta, ja niinpä monet ensikirjat mutustellaan hajalle. Aikuisen on hyväksyttävä, että kirjat eivät säily hyväkuntoisina pitkään.

Lapselle olisi hyvä hankkia omia ensikirjoja. Kirjoille voi varata oman korin lelujen viereen. Kirjoja voi sijoittaa houkuttelevasti etukansi edellä myös kirjahyllyyn.

Aikuinen toimii mallina ja näyttää, kuinka kirjaa pidetään kädessä ja kuinka kirjan sivuja käännetään.

Kodin omaa kirjavalikoimaa on hyvä täydentää kirjastosta lainatuilla katselukirjoilla. Taaperon kanssa voi ryhtyä käymään säännöllisesti kirjastossa hankkimassa uutta luettavaa.

Kun lapsi ojentaa kirjan kohti aikuista, se on suora viesti: lue minulle, ollaan lähekkäin ja nautitaan yhdessä kuvista ja pienestä tarinasta.  Kiireetön ja hälyltä rauhoitettu kirjahetki lataa sekä lapsen että aikuisen akkuja. Aikuisen äänenpainot ja lukemiseen rentoutunut olemus viestivät lapselle rakkautta ja huolenpitoa.

Kirjan selailu- ja lukuhetkiä voi ripotella pitkin päivää.  Jokainen perhe voi luoda aivan omat käytänteensä koko perheen kirjahetkiin.

Lapsen ikätasoon sopivat katselu- ja kuvakirjat rikastavat lapsen sanavarastoa jo siinä vaiheessa, kun lapsi ei itse aktiivisesti tuota puhetta.  Katselukirjat vahvistavat osaltaan lapsen ja aikuisen tunnesidettä ja vuorovaikutusta.

Arkinen puhekieli voi joskus olla lyhyttä ja pelkistettyä, ja siksi on tärkeää, että lapsi saa monipuolisia maistiaisia kielestä ja sen vivahteista myös hänelle ääneen luettujen kirjojen kautta.

Noin yksivuotiaan lapsen iltarutiineihin voi vähitellen vakiinnuttaa lyhyen kirjan katselu- ja lukuhetken, joka rentouttaa päivän melskeiden jälkeen nukahtamaan. Juuri ennen nukahtamista voi myös lorutella tai laulaa unilaulun.

Ohimeneviä arjen vastuksia – ärtymystä, väsymystä, uhmaa – voi tasata kiinnittämällä lapsen huomio kirjaan.  Lasta voi totuttaa myös selailemaan kirjoja välillä yksinään. Vaunuissa ja rattaissa voi pitää mukana pientä katselukirjaa, jota lapsi voi tutkia itsekseen. Taapero nauttii myös luukkukirjoista, joissa avattavan läpän alta paljastuu uusi kuva.

Pienikokoiset ja värikkäät katselukirjat ovat pikkulapselle aina myös tietokirjoja, koska ne tekevät tutuksi kodin arkisia esineitä ja päivittäisiä rutiineita, esimerkiksi leikkimistä, ulkoilua, kaupassa käyntiä ja yhteistä aikaa perheen kanssa.

On tärkeää, että vanhemmat käyttävät kirjahetkissä omaa kotikieltään. Yksinkertaisia, vain muutaman sanan sisältäviä katselukirjoja voi sepittää oman kotikielen sanavarastolla ja monikielisen kirjaston kautta voi tilata luettavaa omalla kotikielellä.

Katselukirjojen ääneen lukeminen voi alkuun tuntua aikuisesta jopa mekaaniselta: lapsen kanssa katsotaan kuvia ja aikuinen nimeää kuvassa olevan esineen tai arkisen toiminnan. Kun toistoja on ollut riittävän paljon, lapsi haluaa itsekin osallistua: hän voi äännähdellä, elehtiä ja siten kommentoida näkemäänsä, ja näin syntyy jo vastavuoroinen, sekä lapsen että aikuisen kannalta palkitseva yhteinen lukukokemus!

PÄIVI HEIKKILÄ-HALTTUNEN
FT, dosentti, Tampereen yliopisto