Lukeminen kehittää paitsi kielellisiä, myös emotionaalisia ja sosiaalisia taitoja, joista ihminen hyötyy läpi elämän. Eniten nämä taidot kehittyvät juuri varhaiskasvatusikäisillä lapsilla. Lisäksi lukeminen (kuunteleminen) on tietysti viihdyttävää ja hauskaa ajanvietettä, kunhan siihen oppii. Kaikki lapset eivät ole ”automaattisesti” harjaantuneita kuuntelijoita, vaan heidän kasvattamisensa lukijoiksi (kuuntelijoiksi) vaatii pitkäjänteisyyttä ja herkkyyttä tulkita lapsen signaaleja. Tämä usein onkin varhaiskasvatuksen henkilökunnalla hyvin hallussa.

Varhaiskasvatuksen yksi tärkeä tehtävä on myös osaltaan mahdollistaa erilaisista taustoista tulevien lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppimisessa ja elämässä ylipäänsä. Lapsille lukeminen on yksi hyvä keino lisätä tasa-arvoa, sillä tiedetäänhän, että lukutaito on avain täysipainoiseen yhteiskunnassa selviämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Pienet lapset eivät vielä lue itse, eivätkä voi päättää heille luettavan. Siksi onkin heitä kasvattavien ja opettavien aikuisten käsissä taata heille mahdollisuus kasvaa lukijoiksi, tekstin ymmärtäjiksi ja niistä nauttijoiksi. Helpointa lukijaksi kasvaminen on lapsuudessa.

Mitä valita luettavaksi

Varhaiskasvatus on ryhmämuotoista kasvatusta, jossa kuitenkin pitäisi pystyä havainnoimaan ja huomioimaan myös yksilön tarpeita. Tämä luonnollisesti tuo varhaiskasvatuksen henkilöstölle haasteita toiminnan suunnitteluun ja sisältöjen valintaan. Mitä esimerkiksi valita luettavaksi, kun lapsiryhmän ikähaitari on kolmesta vuodesta viiteen, tai pienimpien ryhmässä yksivuotiaasta (liki) kolmivuotiaaseen? Ryhmän lapsilla voi lisäksi olla monia eri kotikieliä ja tietysti myös suomenkieliset saman ikäiset lapset voivat olla kielen kehityksessään keskenään hyvin eri vaiheissa. Haastetta voi lisätä myös se, että toisille lapsille on luettu kotona runsaastikin ja toisille ei lainkaan.

Tyypillinen ja säännöllisesti toistuva koko ryhmän kanssa tapahtuva lukemistilanne on lepohetki. Monesti tämän hetken tarkoitus on saada lapset nukahtamaan, eikä lukeminen välttämättä ole kovin vuorovaikutteista. Lukijasta riippuu, minkälaisen tyylin hän valitsee: lukeeko eläytyen vai mahdollisimman unettavasti. Lukeminen koko ryhmälle onnistuu kuitenkin hyvin myös muissa päivän tilanteissa, mutta voi vaatia hiukan harjoittelua. Keskittyminen kasvaa pikkuhiljaa ja sitä voi edesauttaa eläytyvällä lukemisella, sopivissa kohdissa lukemisen keskeyttämisellä ja luetusta keskustelemisella tai kuvia hyödyntämällä. Pian lapset oppivat ryhmässä lukemisen (kuuntelemisen) periaatteet. Lukuhetken ajankohdaksi kannattaa valita sellainen, jolloin lapset eivät ole kovin väsyneitä tai nälkäisiä, jos lukemisen tavoitteena on muu kuin lasten nukahtaminen tai odottelun siedettävämmäksi tekeminen.

Pienimpien kanssa arkisiin puuhiin keskittyvät kuvakirjat ovat mukavaa luettavaa. Ryhmän pienimpien kanssa voi nimetä kuvista tuttuja asioita, isommat osaavat jo keskittyä kertomukseen ja heidän kanssaan voi keskustella ja esittää kysymyksiä luetusta. Lapsen omia kokemuksia voi myös vertailla kirjan arkisiin tapahtumiin: ”tämän kirjan lapsella on päiväkodissa mukana nalle, mikäs unikaveri sinulla tänään onkaan?” Samalla lapsen kertomisen taito harjaantuu.

Etenkin pienet lapset nauttivat toistosta ja vaativat usein saman kirjan lukemista kerta toisensa jälkeen. Uusiakin kirjoja voi tarjota rinnalle luettavaksi, mutta lasten toivomaa tuttua kirjaa kannattaa myös sinnikkäästi lukea niin kauan, kun se tuntuu lapsista tärkeältä.

Isompien kanssa luetun tarinan pituutta voi kasvattaa pikkuhiljaa. Myös jatkokertomukset tulevat kysymykseen ”isojen ryhmässä” ja esiopetuksessa. Tällöin lukuhetken lopuksi ja seuraavan aluksi voi kerrata, mitä luetussa katkelmassa tapahtuikaan. Lukija voi myös esimerkiksi piirtää tapahtumia lasten muistin virkistämiseksi. Jos ryhmässä on lapsia, jotka vasta opettelevat itselleen uutta, varhaiskasvatuksessa käytettyä kieltä, hyötyvät he tarinan kuvittamisesta ja pilkkomisesta pienempiin osiin. Jos resurssit antavat myöten, tällaisen lapsen kanssa voi käydä läpi luettavan tarinan avainsanoja ja tapahtumia myös etukäteen, jolloin tämän on lukuhetkellä helpompi seurata ja osallistua.

Lapsiryhmää voi myös jakaa pedagogisesti tarkoituksenmukaisiin pienempiin ryhmiin esimerkiksi sen mukaan, minkälainen kielitaidon taso lapsilla on. Tällöin täytyy huolehtia, että isommille varhaiskasvatusikäisille kielenoppijoille ei tule valinneeksi liian ”lapsellista” luettavaa, sillä vaikka uusi kieli olisi vasta kehittymässä, lapsi on kuitenkin muuten kuin kuka tahansa ikätoverinsa. ”Vauvakirjat” eivät innosta isompaa lasta, oli hänen kielitaitonsa minkälainen tahansa.

Lukeminen tukee leikeissä ja elämän muutoskohdissa

Lukemiseen voi suhtautua puhtaasti elämyksenä, ajanvietteenä ja nautintoa tuovana tekemisenä, mutta siitä voi olla apua myös elämäntilanteiden muuttuessa tai vaikka koko lapsiryhmän yhteenkuuluvuutta tukevan ilmapiirin rakentamisessa. Lapsen on helppo saada tukea ja lohtua kirjasta, jossa samastuttava päähenkilö kokee samanlaisia asioita kuin lapsi itse. Tällaisten kirjojen valitseminen voi auttaa muutostilanteissa, kuten ryhmän siirtyessä esiopetukseen, tai vaikka kun joltakin ryhmän lapselta kuolee läheinen ja lapset puivat asiaa.

Nykyään on saatavilla myös monia tunnekasvatusta tukevia kirjoja ja niihin liittyviä materiaaleja, joita voi käyttää koko ryhmän dynamiikkaa ja yhteenkuuluvuutta tukemaan. Vahvoja tunnekokemuksia synnyttävät tarinat usein myös siirtyvät lasten leikkeihin prosessoitaviksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstö voi omalla toiminnallaan tukea tällaisten leikkien syntymistä ja siten syventää myös lukukokemusta. Joissakin tunnekasvatusmateriaaleissa voi olla myös valmiina esimerkiksi pöytäteatterihahmot tai sellaiset voi itse askarrella leikkivälineiksi.

Löydä oma lukuintosi

Lukemisen valinnan suhteen varhaiskasvatuksen henkilöstö jakautuu karkeasti kahteen. Yksi valitsee kirjat päiväkodin omasta kirjastosta tai kirjahyllystä ja lukee sitä, mikä on tuttua ja mitä on ennenkin luettu. Toinen taas seuraa aktiivisesti lastenkirjallisuuskenttää, etsii uutuuksia ja lukee arvosteluja, sekä käyttää aikaa luettavaan tutustumisessa. Näiden tyyppien välille mahtuu tietysti monenlaista variaatiota. Jonkin verran on myös henkilöstöä, joka mielellään ei lue itse, vaan hyödyntää esimerkiksi äänikirjoja ja satu-cd-levyjä. Tällainenkin on varmasti joskus paikallaan, mutta sen rinnalle olisi hyvä lisätä vuorovaikutteista lukemista.

Selvää on, että varhaiskasvatuksessa työskentelevien suunnitteluaika on jatkuvasti kortilla ja moni tekee suunnittelu- ja valmistelutöitä vapaa-ajallaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse keksiä itse, vaan kirjallisuuden valinnassa voi helposti hyödyntää kirjaston palveluita. Myös googlea käyttämällä löytyy monenlaisia lastenkirjablogeja kirja-arvioineen ja esimerkiksi keväällä 2019 avattu Lukemo -lasten- ja nuortenkirjaportaali, josta voi löytää apua luettavan valitsemiseen. Myös lapsilta kannattaa kysyä ja antaa heidän valita kirjastossa: usein itse valittua kirjaa kuuntelee mielellään.

Luki lapsille mitä tahansa, tärkeää on myös oman lukuinnon löytäminen. Innostuva ja innostava lukija osaa houkutella lapset mukaan mielikuvitusmatkalle sadun taikapiiriin, kun taas tylsistynyt tai lukemista pakkopullana pitävä lukija tuskin saa lapsenkaan lukukipinää sytytettyä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on paljon vartijana, sillä lapsuuden hyvät lukukokemukset kantavat kauas. Valitettavasti myös huonoilla lukukokemuksilla on pitkät jäljet, eikä lapsille lukeminen ikinä saisikaan ammattilaisten kohdalla tyssätä omaan innottomuuteen tai valintaan olla lukematta. Varhaiskasvatuksen opettaja on kirjallisuuskasvatuksesta vastuussa yhtä lailla kuin muustakin pedagogiikasta ja hänen vastuullaan on myös muun tiimin ohjaaminen oikeaan suuntaan.

Vaikka intoa lapsille lukemiseen jo löytyisikin, on aika ajoin hyvä reflektoida omaa toimintaansa kirjavalintojen ja lukemistyylin takana. Se käy esimerkiksi näin: seuraavan kerran, kun valitset hyllystä kirjan, jonka tiedät ”joka kerta” uppoavan tietyn ikäisiin lapsiin tai joka omasta mielestäsi on ihana, koeta päästä näiden ajatuksen alkulähteille. Mikä kirjassa innostaa ja viihdyttää lapsia, entä sinua itseäsi? Huomioi myös lasten osallisuus, ja kysy heiltä itseltään – voit oppia paljon lapsista kirjallisuuden kuluttajina ja auttaa heitä eteenpäin polullaan kohti tulevaisuudessa siintävää hyvää lukutaitoa.

Varhaiskasvatuksen opettaja Evamaria Silvennoinen